lähes kokonaan eroon lenkillä murisemisesta ja eroahdistuksesta.
Jäljelle jää oikeastaan satunnainen ininä ja vinkuminen,
silloin kun Pate on huomiota vailla tai ei millään jaksaisi odotella paikoillaan.
Nyt kuitenkin uusien koirakaverien myötä, Pate on välillä löytänyt oman äänensä,
ja on hyvä ettei se pahemmin muuten sitä käytä,
sillä voi elämä miten kimeää ja ärsyttävää sen haukkuminen on!
Onneksi siis omistamme tuollaisen suht hiljaisen ja rauhallisen koiran,
korvani kiittävät. Semmosta vahtimisesta tai ihan vaan turhasta räksyttämistä
olisi varmaan muutenkin aika vaikea opettaa pois, tai ainakin todella rasittavaa.
Oltiin sunnuntaina isovanhempieni luona kahvilla
ja kyllä sai taas niin ylpeä olla meidän pikku "lampaasta",
se jopa jossakin vaiheessa nukahti meidän pappan syliin.
Kyllä se on vaan niin paljon rohkeammaksi muuttunut,
vaikkei bolognesen kuulukkaan olla mikään kaikkien ylin ystävä heti,
toisin kuin vaikka bichon friseet yleensä ovat.
Mutta semmoiset turhat mörinät on jääneet aika minimiin,
hatun nosto siis Patelle ja meille!
 |
| Suosikki lelukin pääsi kylään mukaan |
Tänään sitten vuorostaan meillä oli kylässä ihana pieni Lancashire heelerin pentu.
Ajattelin aluksi että mitäköhän siitä mahtaa oikein tulla, kun Pate yleensä
ärsyyntyy jos joku koira häslää kauheasti ja käy koko ajan kiinni.
Mutta hienosti Patekin innostui leikkimään, vaikka sitten loppua kohden
alkoi kyllä selkeästi vähän ärsyttämään ja tosiaan se kimeä haukkukin sieltä alkoi kuulumaan.
Hyvä se on silti Patenkin tavata kaikenlaisia koiria, pentujakin.
Alkaa se koiriinkin silti suhtautumaan jo paljon luontevammin,
kun sitähän ei pahemmin ilmeisesti oltu sosiaalistettu pienenä edellisessä kodissaan.
Aluksi toiset koirat oli vähän turhan jännä ja välillä jopa inhottava juttu.
Mutta nyt ollaan jo niin reipasta poikaa ja väsykin tuli riehumisesta,
tuolla se makoilee pedissään ihan uuvuksissa.
 |
| "Saako nyt mennä nukkumaan?" |
Teilläpä on mennyt kivasti :)
VastaaPoistaHeh, onnea on hiljainen koira!