Voisinko pelastaa ne kaikki? Tai edes yhden?

Olen pienestä pitäen ollut kaikkien eläinten ystävä,
ja varsinkin kodittomat koirat ja niiden kohtalot ovat olleet lähellä sydäntäni.
Muistan miten aina innoissani tulostin kaikenmaailman
tarinoita ja esitteitä kodittomista koirista, niin että aina
sain kuulla miten kallista minun kuluttamani tulostimen muste on.
Voi sitä pienen tytön tarmokkuutta,
olin aivan varma että joku päivä vielä pelastan jokaisen kodittoman koiran.

(Kuva: Esjanpan koirat sivustolta)

Nyt vähän vanhempana ymmärrän sen että eihän kukaan sellaiseen pysty,
mutta jonkinlainen auttamisen kipinä minuun silti jäi.
Sen takia meidän pitikin ensin oikeastaan ryhtyä jonkin
yhdistyksen kautta jonkun kodittoman koiran kotihoitajaksi.

Yhdistyksiä oli monia, mutta useasti meidän ikämme tuli ongelmaksi.
Jomman kumman olisi pitänyt olla vähintään 23-vuotias,
eikä meistä kumpikaan vieläkään yllä ihan sinne asti.
Meille sopivaa koiraa oli vaikea löytää,
ne olivat usein turhan isoja tai muuten niin hankalia
ettei meidän taitomme olisi millään riittäneet.

Jossain vaiheessa aloin olla liian malttamaton,
eikä yhdestäkään yhdistyksestä kuulunut mitään moneen kuukauteen.
Päätimme että oma koira voisi sittenkin olla vaihtoehto ja
aloin etsimään meille sopivaa.
Olimme heti sitä mieltä että pentua meille ei tule.
Halusimme aikuisen koiran ja sellaisen me saimme.
Emme tosin tällä kertaa minkään yhdistyksen kautta,
vaikka niistäkin aktiivisesti sopivaa koiraa etsein.

Rekksu Rescue oli yksi niistä sivuista joilta etsein meille sopivaa koiraa

Tulevaisuudessa olisi hienoa vielä joskus ryhtyä kodittomien
eläinten kotihoitajaksi ja sitä kautta auttaa edes jotenkin.
Luulen myös että jos meille joskus hankitaan toinen ihan oma koira,
on sekin ehdottomasti aikuinen ja miksei ehkä joltakin
kodittomien koirien yhdistykseltä.
Tuntuu että nyt olisimme Paten myötä ainakin paremmin valmistautuneet
mahdollisiin ongelmiin joita saattaisi eteen tulla,
koska olihan niitä paljon Patenkin kanssa. 
Toki elämäntilanteemme pitäisi olla siihen sopiva,
mutten tarkoittakkaan että asia olisi vielä ajankohtainen.
Mutta joskus vielä, toivottavasti.

Avec Tastula - Tarina suunnattomasta rakkaudesta katukoiriin

(Kannattaa katsoa kyseinen dokumentti jos et ole vielä nähnyt)

c) Taija Jolanki. Yle areenan sivuilta