Blogin esittely ja kirjoitus numero 1

Ajatus siitä että alkaisin pitämään blogia,
lähti oikeastaan siitä että olen aina pitänyt kirjoittamisesta.
Ajattelin myös että tämä olisi kätevä tapa tallentaa Paten elämää
vähän niinkuin päiväkirjaan, mutta kätevämmin kuin paperiseen versioon,
sillä esimerkiksi kuvia on paljon helpompi lisäillä näin.

Jokatapauksessa, tässä pieni esittely Patesta ja siitä miten elämä uudessa kodissa alkoi sujumaan:

 Pate saapui meille viime vappuna, vähän ennen 1-vuotis syntymäpäiväänsä.
Olimme etsineet sopivaa koiraa jo jonkin aikaa ja vihdoin sellainen löytyi netin kautta.
Pakko myöntää, teimme varmasti melko monta virhettä ja hätiköityjä päätöksiä asian suhteen,
mutta en asiaa sen kummemmin aio enää murehtia, sillä loppu hyvin, kaikki hyvin!

Paten ensimmäinen päivä uudessa kodissa

                                          
Pate oli ja on edelleen jossain määrin vähän pidättyväinen varsinkin miehiä kohtaan,
mutta meidät Pate hyväksyi heti ekana päivänä todella hyvin ja poikaystävästäni tuli heti lemppari henkilö. (Minä olen se ilkeä joka aina komentaa ja kieltää kaiken hauskan. :D) Parit ensimmäistä päivää Pate sai nukkua meidän sängyssämme, kunnes totesimme että parempi että nukkuu lattialla,
hän kun tykkäsi yölläkin heräillä ja pomppia meidän päällämme ja voi sitä hiekan ym. mahdollisen määrää...

Pate osasi jo ekanakin päivänä ottaa rennosti

 Kodinvaihto oli Patelle kuitenkin sen verran suuri shokki että yksinoleminen oli alusta asti erittäin hankalaa. Pelkästään vessaan meneminen aiheutti kauhean itkukonsertin, puhumattakaan että olisi voinut poistua vaikkapa viemään roskia. Lisäksi lenkillä Pate veti aivan hirveästi ja poukkoili ympäriinsä, eikä osannut keskittyä mihinkään, paitsi narttu koirien pissojen nuolemiseen ja niistä sekoamiseen...
Varasimme heti koirakoulusta ns. neuvola-ajan ja aloimme toimia ohjeiden mukaan.
Lisäksi muutama kuukausi Paten saapumisen jälkeen veimme sen kastroitavaksi,
mikä auttoi todella paljon siihen että nykyään Pate pystyy keskittymään lenkeillä paremmin.
Yksinoleminen ja siihen totuttelu on ollut hidasta ja työlästä puuhaa ja askelia taaksepäin on tullut varmasti paljon enemmän kuin eteenpäin.
Nyt kuitenkin n. puoli vuotta myöhemmin tilanne on jo paljon parempi. 
Vielä on paljon opittavaa, mutta askel kerrallaan.

Pate on tuonut elämäämme paljon kaikkea jo näinkin lyhyessä ajassa,
hetkiä jolloin on saanut nauraa vedet silmissä ja toki myös hetkiä kun on saanut repiä hiuksia päästään kun jotkut asiat ei vaan suju.
Ehkä eniten Pate on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja huolettomuutta,
kaikkea ei aina saavuteta hetkessä eikä kaikkea kannata ottaa liian vakavasti.

Toivottavasti viihdyt seurassamme tässä blogissa! :)

Loppuun vielä kesäisiä tunnelmia näin talven keskelle