Isovanhempien luona kylässä ja asiaa lenkillä vetämisestä

Oltiin tänään Paten sekä poikaystäväni kanssa isovanhempieni luona syömässä.
Siinä huomasi tosi hyvin miten paljon Pate tosiaan on muuttunut,
mutta myöskin sen että kaikki opit ei ihan ole menneet vielä Paten päähän kunnolla.

Olen ottanut tavaksi kotona ollessa ja varsinkin vieraissa paikoissa,
että kun ihmiset syövät niin koiralla ei ole asiaa keittiöön.
Minusta koiran kerjääminen on inhottava tapa,
vaikkakin nyt melko pieni paha moneen muuhun asiaan verrattuna.
Muutaman kerran Pate piti palauttaa takaisin kynnyksen toiselle puolelle,
mutta muuten se odotteli todella kiltisti paikallaan kun syötiin ja kahviteltiin.

"Jos istun kiltisti, saanko sitten jotain herkkuja?"

 Toinen ihmetyksen aihe oli se, miten Patesta on tullut paljon rohkeampi.
Meille tullessaan varsinkin miespuoliset henkilöt saivat Paten murisemaan,
erityisesti minun pappani. Mökillekin kun kesällä mentiin niin kauheaa mekkalaa
täytyi pitää aina kun pappa tuli Patea kohti tai muuten vaan liikuskeli jossain lähistöllä.
Mutta mitä meidän pieni lauhkea lammas nyt tekikään?
Istui melkein koko vierailun ajan pappan sylissä rapsuteltavana.
Välillä sitä ajattelee että tuo on ikuisesti ihan tohelo tapaus,
mutta ilmeisesti toivoa ei olekaan täysin menettetty.

Tai ehkä onkin, ainakin hihnassa vetämisen suhteen.
Tutuilla lenkkipoluilla Pate kävelee jo tosi hienosti,
mutta voi elämä jos erehdytään menemään jonnekin uuteen paikkaan.
Koska ensinnäkin uuteen paikkaan meneminen tarkoittaa yleensä sitä
että mennään sinne autolla, ja Pate vihaa autossa olemista,
se on tosi kiihtynyt ja levoton kun tullaan autosta pois.
Lisäksi koska itselläni ei ole ajokorttia, poikaystäväni tulee tietenkin mukaan
ja Pate sekoaa jo pelkästään siitäkin, koska tietää että jotain extra kivaa tapahtuu.
Sillon lenkkeilystä ei kyllä tule yhtään mitään vaan Pate vetää ihan samalla tavalla
kuin silloin kun se vasta tuli meille.

"No jos mä nyt yhden sekuntin jaksan sitten odottaa."

Itse koen että hihnassa vetäminen on ehkä kaikista ärsyttävin huono tapa
joka koiralla voi olla. Kun lenkkeily menee kokonaan siihen että joudut
vähän väliä komentamaan koiraa ja pysähtelemään joka metrin jälkeen,
se ei ymmärettävästikään ole mitenkään järin mukavaa lenkkeilyä.
Tässä huomaa myös sen että vaikka minua sanotaan usein kärsivälliseksi,
niin tietyissä asioissa pinnani palaa erittäin nopeasti ja tämä on yksi niistä.
Haluaisin että asiat korjaantuu heti vaikka eihän sellainen ole mahdollista,
oikeasti tämänkin asian eteen meidän täytyy tehdä vielä paljon töitä.
Mutta ehkä se siitä pikkuhiljaa ja onhan se kaiken sen vaivan arvoista,
kun vielä joku päivä toivottavasti voidaan mennä uusiinkiin paikkoihin ilman vetämistä.