Paistaa se aurinko risukasaankin, luulisin?

Tänään on taas ollut yksi niistä päivistä kun itsellä on huono päivä
ja se olotila heijastuu sitten tottakai myös koiraan ja siihen miten se käyttäytyy.
Tuntuu ettei Pate ole ollut tänään oikeen taas kuulolla,
lenkillä se yritti koko ajan vetää jonnekin pusikkoihin tai sitten se jumitti paikallaan.
"Mennään" käsky kaikui kuuroille korville kun joka kohtaa
olisi pitänyt jäädä haistelemaan koko päiväksi.
Koirakoulussa keskittyminen oli ihan olematonta eikä se malttanut
istua paikallaan muutamaa sekunttia kaueampaa, viimeksi se ei juurikaan
välittänyt muista koirista vaan keskittyi hienosti meihin.

Nyt pitäisi sitten olla viikko,
eli seuraavaan koirakoulun tuntiin asti huomioimatta koiraa mitenkään.
En usko että se on kauhean vaikeaa,
me ollaan alusta asti pidetty tietyistä säännöistä kiinni,
mm. me aloitetaan ja lopetetaan leikki, koiralta pyydetään aina jotain ennen huomioimista,
vinkumalla ei saa yhtään mitään eikä pääse mihinkää, syliin ei tulla ilman lupaa jne. 
Tuntuu että lähinnä semmonen jatkuva koiralle ohimennen lässyttäminen
ja höpöttäminen (tai no puoliksi itselleen ja puoliksi koiralle) on vaikeinta lopettaa.
Mutta eiköhän se siitä.

Toivottavasti  huomenna olisi parempi päivä kuin tänään.

Aamulenkillä