Ja silloin se eroahdistus myös saapui meille, vaikka ei me sitä kutsuttu.
Mutta samalla ovenavauksella sekin kai meille livahti ja jäi taloksi.
Alkuun kaikki oli hirvittävän hankalaa,
poistuminen vessaan tai kynnyksen toiselle puolelle aiheutti koirassa paniikin.
Jos uskaltautui ulos asti vaikkapa hakemaan postin, siitä vasta melua syntyikin.
Ajattelin että eihän se eroahdistus taida koskaan mihinkään kadota,
vaan toisin kävi.
Ensin alettiin syömään namit ja kongin sisältö ja sitten vasta huudettiin.
Sen jälkeen syötiin, piippailtiin hetki ja mentiin nukkumaan.
Ja sitten tapahtui se ihme kun mitään ääntä ei enää kuulunut,
eikä koira usein edes vaivautunut nousemaan pedistään kun menin vaikkapa
alakertaan siivoilemaan ja koira jäi yläkertaan.
 |
| "Lähdetkö sä jonnekin? Ei se mitään, mä odottelen tässä." |
Sitten aloitin työt pitkän kotona olemisen jälkeen ja koira alkoi oireilemaan uudelleen.
Eroahdistus palasi ja muutama muukin vanha huono tapa.
Mutta tilanne korjaantui nopeasti ja taas oltiin kotona yksin niin mallikkaasti.
Vaan nyt on taas tilanne toinen.
Pelkkä toisessa huoneessa oleminen on Patelle vaikeaa, vaikka me olisimme kotona.
Ihan yksin ollessaan paniikki on suuri,
se yrittää kaivautua koiraportin väleistä tai hyppiä sen yli.
Se istuu portin edessä tai sängyllä ja pitää hirvittävää mekkalaa.
Kaikesta omituisinta tässä on se että mikään ei ole muuttunut.
Kaikki on kuten ennenkin, lähdemme aamuisin samaan aikaan kuin ennen
ja teemme lähtörutiinit ja kotiin palaamisrutiinit samalla tavalla.
Emme huomioi koiraa sen enempää kuin ennen ja
toimimme muutenkin täysin samalla tavalla kuin ennenkin.
Ja silti, tämä kutsumaton vieras nimeltä eroahdistus on taas palannut kotiimme.
mutta mitään tuloksia ei vielä ainakaan ole näkynyt.
Koira aloittaa namit syötyään (luojan kiitos se edelleen silti syö)
aivan järkyttävän ulvomis, vinkumis ja haukkumis konsertin
eikä osaa rauhoittua ollenkaan vaan ravaa ympäriinsä levottomana.
Toivon tosiaan että tuo tuosta vielä helpottaisi,
sillä lähes kaikkia keinoja ollaan jo käytetty.
Vaikka meillä nyt kamppaillaan taas tällaisen asian kanssa
niin toivotan kaikille silti erittäin hyvää sekä aurinkoista vappua ja viikonloppua! :)
Kiva kirjoitus, vaikka ei omaa koiraa koskekkaan. Tämä toi kuitenkin heti mieleen siskoni coton de tulear Lunan, josta minulla on postauskin blogissani. Luna on minulle kuin toinen oma koira ja se kärsii erittäin vakavasta eroahdistuksesta ja menee suoranaiseen paniikkiin, jos se jätetään yksin kotiin. Sen tilanne on niin paha, että se ei suostu syömään yhtikäs mitään herkkuja, joten kongit yms. puruluut voi sen tapauksessa unohtaa. Vaikka kaikki olisivat kotona, se joskus ravaa ympäri asuntoa läähättäen ja jopa vinkuen. Se menee paniikkiin, jos sisko käy vessassa tai jättää sen toiseen huoneeseen. Luna on vasta kaksi vuotta ja sen stressitasot ovat nousseet jo äärimmilleen: koira on alkanut purkaa sitä käyttäytymällä aggressiivisesti muita koiria kohtaan, vaikka se on aikaisemmin ollut todella sosiaalinen. Kerron blogissani Lunan muistakin ongelmista, sekä niiden hoitamisesta. Itse sain ainakin laskettua koiran stressitasoja ja riippuvuutta ihmisiin/ihmiseen opettamalla sille itsenäisyyttä: sääntöjä lähtien sisätiloista: koira ei saa tulla sohvalle tai sänkyyn ihmisten kanssa. Luna oli ollut minusta myös riippuvainen, mutta se ei enää seuraillut/kyttäillyt minua ja kykeni rauhoittumaan aluksi edes sisätiloissa näiden kahden muutoksen jälkeen. Koiralle osoitettiin oma - toissijainen paikka, missä se sai oleskella, joka meidän tapauksessa oli sohvan viereinen tuoli, jos minä istuin jo sohvalla. Sohvalle se sai toki tulla, jos olin muualla, mutta sen oli poistuttava välittömästi, jos tulin sohvalle. Sänkyyn ei ollut enää mitään asiaa, kun nukuin. Alkuprotestin jälkeen, se tuntui toimivan. Postaus löytyy blogini toiselta sivulta, jos kiinnostaa lukaista. :') Yksi tärkeä seikka eroahdistuksen poistamiselle on myös liikunnan/aktivoinnin lisäys, sekä jopa ruokavalion muutos. Lunalle selvästi ulko-ovi on eroahdistuksen alku ja juuri eli jos siitä poistutaan, koira menee paniikkiin. Ulko-ovesta täytyisi siis tehdä todella tylsä ja tavallinen juttu eli sitä avataan ja suljetaan, käydään ulkopuolella ja tullaan sisälle niin, että koira näkee kokoajan ja oppii luottamaan, että tulet aina takaisin. Harjoitusten edetessä vaikeutetaan lähtemällä kauemmaksi ja lopulta suljetaan ovi. Koiraa ei kuitenkaan saa huomioida harjoitusten aikana mitenkään, edes kehumalla. Olen kuullut nyrkkisäännön myös siitä, että koira jätetään huomiotta 20-30min ennen lähtöä: sitä ei katsota, siihen ei kosketa, eikä sille puhuta. Sama sääntö pätee myös kotiin palatessa. Tämä on tehonnut ainakin osalla koiriin, vaikka en tiedä, oletteko jo sitä kokeilleet.. :d Toivottavasti Patekin pääsee ahdistuksestaan eroon! Tsemppiä!!
VastaaPoistaKiitos kommentista. Meillä otettiin silloin aluksi kun Pate meille saapui, aika moni sääntö käyttöön josta ei olla lipsuttu edes niinä aikoina kun eroahdistus on helpottunut. Niitä on juurikin tuo että koira ei nuku meidän sängyssämme, emme huomioi koiraa ennen lähtöä tai kun palataan, ollaan yritetty liikuntaa lisätä ja annetaan aina tosiaan joku kongi/namupiilo tms jotka Pate onneksi syö aina nykyään, alkuaikoina silloin vuosi sitten se ei suostunut edes syömään yksinollessaan. Kyllä uskon että mekin taas päästään tuosta eroahdistuksesta eroon kun vaan sinnikkäästi treenaillaan. :)
Poista