Luotanko suhun kuin kallioon?

Me ollaan nyt sitten myös päästy tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan,
kun pari viikkoa sitten alkoi agilityn alkeiskurssi.
Pate on niin vauhdikas ja ketterä kaveri
että siltä koko homma sujuu kuin vanhalta tekijältä.
Pienenä miinuksena ehkä malttamattomuus kuunnella mitä siltä pyydetään,
esimerkiksi putki suoritetaan hänen mielestään juoksemalla sen päältä,
eikä suinkaan sen läpi. Jokainen tyylillään ja me nyt ei ainakaan oteta
tätä mitenkään turhan vakavasti kun ei koskaan mihinkään kisakentille asti
aiota tähdätä, ihan vaan semmosta hauskaa yhdessä tekemistä ja vaihtelua arkeen.

Arkitottis kurssi loppui viime keskiviikkona,
mikä on ihan hyvä koska oli aika rankkaa mennä suoraan agi treeneistä sinne.
Viimeisellä tunnilla harjoiteltiin paikallaoloa ja luoksetuloa,
jotka sujuivat Patelta ilman mitään ongelmia.
Tiedän silti että luoksetuloa pitäisi vielä vahvistaa paljon,
sillä monessakaan tilanteessa en tuohon luottaisi.
Toisaalta en varmaan koskaan tule luottamaan,
meillä on ne muutamat tietyt paikat jossa uskallan tuon päästää
vapaaksi koska tiedän ainakin 90% varmuudella ettei vastaan tule ketään.

Pate koirapuistossa

 Uusissa paikoissa lenkkeilyä pitäisi edelleen harjoitella enemmän,
vieläkin käy välillä niin että uudet hajut ja ympäristö on niin jeejee juttu
että Patelta unohtuu miten hihnassa kuljetaan.

Tuntuu silti pikkuhiljaa että arki tuon hölmöläisen kanssa alkaa sujua
ns. normaalisti ja että oikeasti me jotenkin pärjäillään yhdessä.
Joka kerta kun tavataan uusia koiria ja ihmisiä jännitän väistämättäkin
koska mietin mielessäni että mitä jos se taas tällä kertaa murisee?
Silti joka kerta yllätyn positiivisesti että hei, tuohan osaa jo käyttäytyä.
Käytiin esimerkiksi viime viikolla moikkaamassa yhtä dobermannia
ja tämän miespuolista omistajaa. Iso koira ja mies, ajattelin heti että ei tule onnistumaan.
Mutta kuinkas kävikään, varautuneesti kuten aina, mutta silti rohkeasti
Pate tutustui heihin ja innostui jopa vähän leikkimään tämän dobermannin kanssa.
Pitäisi siis vaan opetella luottamaan Pateen enemmän,
ja ottaa se rohkeammin mukaan erilaisiin tilanteisiin koska eihän niihin muuten voi tottuakkaan.

 Loppuun vielä lista asioista joita haluaisin Paten kanssa tehdä kesällä:

- Lenkkeillä enemmän uusissa paikoissa
- Käydä joutsjärvellä retkellä
- Tavata koirakavereita
- Käydä ainakin kerran mökillä
- Käydä koirarannalla ja kokeilla saisiko Paten suostuteltua uimaan
- Treenailla uusia temppuja