Koiran omistamisen hyvät ja huonot puolet

Hyvät puolet:

• Nauru. Kukapa nyt ei välillä kaipaisi kunnon nauruja, niin että oikein vedet valuu silmistä? Ei kai nyt ole mitään hauskempaa kuin vaikkapa se että vieläkin se koira vaan lyö päänsä joka kerta sängyn alle mennessään, tai miten se tanssii iloisesti kahdella jalalla kun avopuolisoni saapuu kotiin?
• Kärsivällisyys. Mikään ei opeta paremmin kärsivällisyyttä kuin autossa korvia vihlovasti vinkuva koira. Yritäppä siinä nyt sitten olla heittämättä sitä kengällä päähän että se hiljenisi edes sekunniksi. Hyvää harjoitusta sitä päivää varten kun takapenkillä vinkuu koiran lisäksi myös pari kappaletta lapsia. Hyviä kärsivällisyys harjoituksia on myös mm. se kun yrität kaatosateessa saada koiran ymmärtämään ettei hihnassa vedetä silloinkaan vaikka olisi kylmä ja kiire sisälle.
• Onnistumisen hetket. Kun koira ei enää murisekaan jokaiselle vastaantulijalle, kävelee edes vähän matkaa kiltisti vieressä, oppii vihdoin olemaan yksin kotona huutamatta kurkku suorana ja oppii jonkun uuden tempun, silloin voi oikeasti olla ylpeä itsestään, koirasta ja siitä kaikesta kovasta työstä joka niiden asioiden eteen on tehty.
• Lohduttaja ja riidan selvittelijä. Mikä onkaan parempi lohtu huonona päivänä kuin ottaa koira kainaloon ja vaikka nukkua pienet päiväunet sen kanssa? Myöskin riitatilanteissa kahden ihmisen väliin istuva ja silmiin napittava koira toimii melko varmasti riidan selvittelijänä, sehän ihan selvästi sanoo että "hei onko pakko huutaa, eikö vaikka leikittäis mielummin?"
• Huolettomuus. Koira on myös erinomainen opettaja siinä, ettei jokaista asiaa tarvitse murehtia niin hirvittävän paljoa. Koira ei osaa murehtia mennyttä, eikä huolehtia tulevasta. Taito, jonka meidän jokaisen olisi hyvä oppia.
• Pyytteetön ilo ja riemu. Miten joku jaksaa oikeasti olla niin iloinen jokaikinen kerta kun tulet takaisin kotiin?
• Liikunta. Ulos on mentävä vaikka sataisi lehmiä taivaalta. Itselleni erittäin tärkeä asia, sillä olen välillä todella laiska ja keksin jatkuvasti tekosyitä miksen voisi lähteä lenkille, koiran kanssa niitä tekosyitä ei ole. Joko lähdet lenkille tai siivoat pissalätäköitä lattialta. Kukapa ei nyt mielummin valitsisi sitä ensimmäistä vaihtoehtoa. (Jokainen hyvä koiranomistaja nyt ainakin)
• Uudet ystävät. Tämä riippuu tietysti vähän siitä kuinka aktiivinen koiraharrastaja on, me ei esimerkiksi käydä Paten kanssa (vielä ainakaan) missään harrastuksissa, mutta netin kautta ollaan jonkin verran tavattu omistajia koirineen ja saatu niin koiralle kuin omistajallekin uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. 

Huonot puolet:

• Huoli. Meillä nyt ei onneksi vielä ole ollut mitään sen kummempaa, mutta tiedän kyllä miltä tuntuu kun rakas lemmikki sairastuu ja siitä on kova huoli. Se on joskus ihan sietämätöntä, mutta kuuluu valitettavasti jokaisen koiranomistajan elämään, enemmän tai vähemmän.
• Kärsivällisyys. Se on myös huonoissa puolissa, koska joskus se on erittäin kovalla koetuksella ja pakko myöntää, joskus se kärsivällisyys myös loppuu. Pahimpia on nämä teini-iän mörkökaudet, viimeisimpänä esim. lenkille lähtö pelleilyt, on niin hirmu hauskaa olla tulematta luokse ja vaan juosta karkuun. Omistajan mielestä ei niinkään kovin hauska leikki...
• Pakko mikä pakko. Kun on stressaavia asioita monta samaan aikaan, ulkona sataa vettä kuin saavilla kaataisi ja päivä on muutenkin aivan saako sanoa mistä, ei paljoa huvittaisi lähteä lenkille tai koittaa takoa koiran paksuun kalloon niitä arjen perusasioita, ne kun sattuu yleensä unohtumaan juuri samana päivänä kun omistajalla on huono päivä. Kiukutteleva koira ja kiukutteleva omistaja, ei mitenkään hyvä yhdistelmä, ja siltikin se on vaan pakko saada itsestä sen verran irti että käy ulkona eikä luista sovituista säännöistä.

Kaikenkaikkiaan, koiran omistaminen on kuten elämä yleensä,
on niitä hyviä päiviä ja vuorostaan myös niitä huonoja ja se on ihan ok.
Kuitenkin se koiran omistaminen minun mielestäni antaa niin paljon enemmän kuin ottaa,
eikö niin?