Polttopuiden hakureissulla

Kyllä te varmaan tiedätte kun tulee niitä päiviä kun tuntuu
ettei koira ole koskaan mukamas kuullutkaan sanoja istu, odota tai tänne?
Tai kun se keksii kaikki mahdolliset tavat ärsyttää sinua,
huolimatta siitä että olet sanonut jo samasta asiasta noin miljoona kertaa?
Juu, tänään on ollut taas yksi niistä päivistä.

Oltiin anopin luona hakemassa vähän saunapuita talven varalle.
Pate ei nyt ihan ole ymmärtänyt vapaana juoksemisen tarkoitusta,
ainakaan jos ollaan anopin pihassa,
vaan aina kun silmä vältti se juoksi ulko-oven luokse
ja jäi odottamaan että joku päästäisi sen takaisin sisälle.
Jos sen laittoi hihnaan se vain kökötti paikoillaan
tai yritti aina mahdollisuuksien mukaan vetää taluttajaansa talolle päin.
Huolimatta siis siitä että sillä oli talvitakki,
oikea kaupunkilainen hienohelma.

"Ja minähän en muuten mihinkään tästä liiku."

Anopin koira Foxi oli sentään vähän ahkerampi auttaja

Tuntuu että Paten korvat on taas olleet viime aikoina pelkkänä koristeena,
kaiken saa aina sanoa moneen kertaan ennen kuin viesti menee perille,
ja silloinkin se menee perille yleensä vain puoliksi.
Hyvänä esimerkkinä esim. että omaan petiin meneminen tarkoittaa
ilmeisesti nykyään sitä että toinen takatassu vain nopeasti käy siellä.
Täytyy ruveta taas vähän ahkerammin treenailemaan niitä perusjuttuja,
että ne tosiaan täytyy tehdä ihan kunnolla eikä vaan puolittain,
jos sattuu huvittamaan.
Tuntuu vaan että oma into mihinkään treenailuun on ihan kadoksissa,
tykkään muutenkin mennä esim. illalla niin myöhään lenkille
ettei missään ole ketään eli ohitusharjoituksia ei tule juuri yhtään.
Täytyy kai vaan repiä itsestään sen verran irti,
ei tuollaista venkoiluakaan jaksa kovin pitkään katsella,
kun vähän aikaa kaikki ohituksetkin meni niin loistavasti,
kun oli koirakoulun myötä intoa niitä treenailla.
Jospa  Pate lainaisi tuota lopuntonta energiaansa vähän minullekin. 

Vähän aikaa pääsi aurinkokin tänään paistamaan