Koira apuna masennuksen hoidossa

Olen jo pitkään miettinyt tämän postauksen kirjoittamista,
varmaan siitä asti kun tämän blogin aloitin, vaikkei siitä nyt kauaa olekaan.
Nyt kuitenkin päätin rohkaistua ja kertoa minulle läheisestä, mutta arasta aiheesta.

Jotkut saattavat tekstejäni lukiessa miettiä miksi olen toisinaan niin kovin negatiivinen
ja kirjoitan paljon asioista jotka menevät Paten kanssa tavalla tai toisella pieleen.
Vastaus tulee teille nyt tässä, koska sairastan vakavaa masennusta.
Elämän hyvien ja kauniiden puolien löytäminen on minulle joskus äärettömän vaikeaa,
joten sama koskee myös yhteistä elämääni Paten kanssa.
Syyttelen helposti itseäni pienistäkin virheistä jotka moni osaa ohittaa olankohautuksin,
ja mietin jatkuvasti varsinkin sitä mitä muut ovat mieltä minusta, nimenomaan koiranomistajana.

Minäkö muka kuriton kakara? Itse oot.

Välillä on hirveän vaikeaa nousta sängystä ylös ja lähteä lenkille koiran kanssa,
ja toisinaan tulee niitä päiviä kun meitä molempia, niin koiraa kuin minuakin
kiukuttaa ja ärsyttää samaan aikaan.
Koita siinä nyt sitten muistaa ja ennenkaikkea jaksaa tehdä asiat juuri niinkuin pitäisi,
samalla pysyen rauhallisena ja määrätietoisena kun koirakin temppuilee ihan omiaan.
Välillä sitä miettii että tuon koiran olisi kyllä paljon parempi olla jossain kodissa,
jossa sitä osattaisiin ja jaksettaisiin kouluttaa kunnolla.

Samalla kuitenkin tuo riiviö on ollut paras asia elämässäni pitkään aikaan.
Se on pakottanut minut ylös sängystä joka päivä, niinäkin hetkinä kun tuntuu
etten mitään muuta tekisikään mielummin kuin nukkuisin.
Se on saanut minut tutustumaan moniin uusiin (koira)ihmisiin ja
pakottanut minut tilanteisiin joita muuten välttelisin viimeiseen asti.
Se on opettanut minua rentoutumaan ja ottamaan asiat iisimmin,
ja olemaan välittämättä niin paljon siitä mitä muut meistä ajattelee.
Olemme yhdessä opetelleet olemaan kärsivällisempiä
ja suhtautumaan elämään huumorintajuisemmin.
Se on saanut minut myös hymyilemään ja nauramaan vedet silmissä,
niinäkin hetkinä kun minusta tuntuu että olen valmis luovuttamaan.

Se on siis todellakin ollut mitä parhain apu masennuksen hoidossa.
Kiitos Pate.