lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kuulumisia pitkästä aikaa

Blogin pitäminen on vähän jäänyt, mutta jos nyt lähtisi sitä herättelemään.
Kevään ja kesän pikkuhiljaa saapuessa on selvästi enemmän touhua ja tohinaa
ja sitä myötä useasti semmoinen fiilis että pitäisi tännekin kirjoitella.

Vappuna tulee vuosi täyteen siitä kun Pate saapui meidän perheeseemme.
Joskus tuntuu ettei me olla edistytty tässä ajassa yhtään,
mutta sehän on ihan hölynpölyä, tuohan on aivan eri koira kuin silloin.
Vielä toisinaan tulee hetkiä kun ajattelee että ei tästä tule yhtikäs mitään,
mutta sallikaamme ne huonot hetket niin ihmisten kuin eläintenkin elämään.
Kaikki kun ei aina voi sujua halutulla tavalla ja se on ihan ok.

Yyterissä koirarannalla
Niitä huonoja tilanteita aiheuttaa lähinnä Paten epävarmuus
ja minun taidottomuuteni reagoida oikein tai ainakaan tarpeeksi ajoissa.
Meidän yhteinen elämä lähti alkuun niin kovin takkuisesti
ja minä selvästikin vaadein sekä itseltäni että koiralta ihan mahdottomuuksia,
kun pitäisi muistaa ettei asiat tapahdu hetkessä.
Onneksi Pate on silti nuori ja olen itsekin oppinut paljon tässä matkan varrella,
ja vielä on kaikenlaista opittavaa ja koettavaa edessä.

Nyt kun ilmat on taas vähemmän sateisia, kylmiä ja masentavia,
ollaan alettu treffata ahkerammin muita koiria.
Pate on saanut selvästikin lisää itsevarmuutta, mutta myös luottamusta
siihen että minä hoidan tilanteet eikä hänen tarvitse ärhennellä ja suojella
itsensä lisäksi myös minua.
Pate on paljon rohkeampi ja leikkisämpi, jolloin toisten koirien kanssa
leikkiminen ja hengailua on ollut meille kaikille piristävää ja mukavaa puuhaa.


Ollaan myös käyty enemmän lenkkeilemässä uusissa paikoissa.
Hihnakäytös on vetämisen ja koirien ohitusten suhteen vielä vähän niin ja näin,
varsinkin niissä ei niin tutuissa paikoissa.
Pate ottaa kuitenkin nykyään tosi hienosti myös itse kontaktia lenkillä,
ja jos ohituksissa vain kerkeää reagoida tarpeeksi äkkiä ja mukana
on jotain tarpeeksi hyviä makupaloja, onnistuu nekin tosi hyvin.
Ainakaan Pate ei enää ohittaessa murise arkuuttaan,
vaan nykyään se haluaisi innoissaan mennä moikkaamaan toisia koiria.

Tämän kuun lopussa pitäisi alkaa arkitottis kurssi.
Toivon että siitä olisi hyötyä meille
ja saataisiin treenattua asioita jotka ei vielä niin hyvin ole hanskassa.
Odotan innolla tulevaa kesää ja kaikkia ihania hetkiä yhdessä tuon pikku riiviön kanssa.

Metsälenkillä

1 kommentti:

  1. Hyvä te! :) Hienoa, että on lähtenyt sujumaan paremmin ja Pate on saanut lisää itsevarmuutta.

    VastaaPoista

Jätä tassunjälkesi tähän. :)