Tien varrella oli paljon autoja parkissa mutta itse metsässä ei kyllä törmätty juuri kehenkään.
Siitä huolimatta en uskaltanut vieraassa paikassa pitää Patea irti,
siitä kun ei aina tiedä mitä se saa päähänsä.
 |
| Kuvan ajaksi hihnan sentään uskalsin irrottaa |
joka aiheuttaa mulle harmaita hiuksia.
Tai oikeastaan tekisi mieli välillä repiä kaikki hiukset päästään
ja tehdä tuosta koirasta lapaset.
Uudet paikat on kaikista pahimpia, vaikka ottaa se välillä kontaktiakin ihan itse.
Jotenkin siitä rauhaisasta metsästä kävelemisestä katoaa maku melko äkkiä
kun hihnan päässä on jatkuvasti nykivä ja vetävä koira.
Tutuilla reiteillä täällä kotona ongelma on melko vähäinen,
poikkeuksena satunnaiset hepulipäivät.
Pakko se on myöntää että välillä kun on itse väsynyt ja äkäinen,
niin tulee harrastettua sitä takaisin nykimistä,
mikä nyt ei tietenkään tuota mitään tulosta.
Peiliin katsominen siis tässäkin kohtaa on paikallaan,
enemmin kuin että koiraa katsoisi syyttävin silmin.
Vika kun niin usein on siellä hihnaa pitelevässä päässä.
 |
| Osaa tuo hepuliherra hienostikin kulkea |
Joskus kun muuten mietein että mikä tuo Paten edellisestä kodista tullut lelu oikein on,
kun sitä ei ole mistään eläinkaupoista löytynyt, niin selvisipä sekin mysteeri.
Sehän on semmoinen lapsille tarkoitettu uniriepu, vaikka meillä se
toimittaakin namipiilon virkaa. (Suosittelen kyllä, erittäin kätevä!)
Pitääkin siis suunnata eläinkaupan sijasta lelukauppaan ja ostaa Patelle tuommoinen synttärilahjaksi kun vanha alkaa olla jo aika kulunut ja rikkinäinen.
 |
| Tosin yleensä niissä unirievuissa ei ole tuollaisia naruja noissa kulmissa...? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi tähän. :)